Minun Katumani -sarja kertoo erilaisista ihmisistä ja heidän henkilökohtaisesta suhteestaan pieneen järveemme. Järveen, jolla on myös oma vaiherikas historiansa. Katuman ystävät tulevat läheltä ja kaukaa.
- Mikä on ensimmäinen muistosi Katumajärvestämme?
- Alle 10 -vuotiaan pojan muistoissa siintää pitkät lapsuudenkesät - kun Katumalle "muutettiin" kaupungista liki kolmeksi kuukaudeksi ja muuttokuorman päällä keikkuivat sängyt ja kodin tarvikkeet. Muutto oli silloin suuri ja merkittävä tapahtuma. Vanhempani Olavi ja Eeva Luokomaa olivat aina päivät töissä, mutta meille, nuoremman siskoni Outin kanssa, kesät Katumalla olivat aina pitkiä, lämpimiä ja muistorikkaita.
Katumaa kehutiin siihen aikaan niin kirkkaaksi, että jopa keskellä järveä saattoi nähdä pohjaan. Siihen aikaan puhuttiin syvästä, lähdepohjaisesta, kylmävetisestä järvestä. Kaupunki sijaitsi kaukana ja Sirola opistoa - nykyistä Vanajanlinnaa pidettiin pelottavana asiana - ei sinnepäin edes uskaltanut katsoa.Kappolan-ja Mantereenlinnavuoret pitivät sisällään kiehtovia historian tarinoita siitä, kuinka varoitustulet roihusivat läpi eteläisen Suomen. Varoitustulet siis kertoivat, että Viikingit taas olivat saapumassa ryöstöretkille sisämaahan.
- Minkälainen suhde Sinulla on tähän järveen, joka sijaitsee keskellä kaupunkia
- Katumasta ja sen ympäristöstä on vuosien saatossa muodostunut perheellemme toinen koti. Paikka on nimeltään Törmälä, jonka vanhempani saivat ostaa arkkitehti Riihelältä vuonna 1956. Päätalo ja rantasauna olivat valmistuneet v. 1935, ja olivat näin myös Paavolanrannan ensimmäiset "kesärakennukset". Talo oli talviasuttava ja sodan aikana siihen asutettiin mm. evakkoja. Myös everstiJahre , saksalainen upseeri vietti siellä jatkosodan aikana kesää.
Erityisesti Eeva-äidilleni Törmälä oli sydäntä lähellä ja rakas. Nyt olemme vaimoni kanssa eläkkeellä ja Katuma on meille ja jälkikasvullemme hyvin tärkeä tapaamis- ja rauhoittumispaikka.
Muutos järven ympäristössä on ollut valtavaa, Katuma on nyt kuin kaupungin sisäjärvi. Toisin kuin lapsuudessani, kun Katisten Kartanon 50 lehmää laidunsivat kesäpaikan ympärillä ja vihainen sonni piti jännitystä yllä. Maitotonkat vietiin illalla valmiiksi, jotta ne täytettiin aamulla, kun lehmät niityllä oli lypsetty.
- Milloin järvemme on Sinusta kauneimmillaan?
- Syysiltana, kun hämärä ja hiljaisuus laskeutuvat sen ympäristöön. Kaupungin äänet vaimenevat, vastarannan valot himmenevät ja silkkiuikku soutelee ohitse. Katuma saa silloin olla oma itsensä - se kaukainen erämaajärvi, jonne lapsena saavuttiin pitkälle kesälomalle. Järven kauneutta on myös sen vaiherikas historia aivan Hämeenlinnan kupeessa; sen erilaiset tarut ja kertomukset elämästä sen rannoilla, kuinka 1900 -luvun alussa kirkontornista otetut valokuvat kertovat järven rantojen olleen kasvillisuudesta ja puista siihen aikaan aivan paljaat.
Usein mietin, minkälaista elämä tämän järven ympärillä silloin olikaan. Se, että tiedämme edes hiukan, kuuluu kiittää opettaja Kaija Hillebrandtia, kun hän Katuman asukkaana, suojelijana ja ystävänä kokosi siitä vuonna 1990 luvulla kirjan Paavolankulma - muinaismuistoja, huvilaelämää ja golfia. Kiitos siitä!
- Mistä olet huolestunut Katuman puolesta?
- Nyt ei ole suurempia huolenaiheita, koska suojeluyhdistys on tehnyt mielestäni todella merkittävää työtä viimeisen 20 vuoden aikana. On ollut nähtävissä, kuinka myös Hämeenlinnan kaupunki arvostaa niin suojeluyhdistyksen työtä, kuin pientä järveämme. Toki tärkeän suojelutyön tulee tulevaisuudessakin olla kaiken toiminnan keskiössä, mutta on ollut huonompiakin aikoja.
MyösTawast Golf on kantanut esimerkillisesti huolta kestävästä kehityksestä ja pitänyt ranta-alueet luonnonkauniina ja nyt olemme saamassa järven pohjoispäätyyn, Kahilistoon, vapaaehtoisvoimin vielä suojelualueen ja lintutornin.
On kuitenkin muistettava, mitä enemmän meillä on asutusta rannan tuntumassa, sitä enemmän kuormitusta syntyy, myös virkistyskäytönkin vuoksi. Ennen vanhaan kalastettiin enemmän ja kalakanta säilyi silloin varmasti tasapainoisempana.
- Mitä toivot järvellemme?
- Mielestäni kunnioitus ympäristöä kohtaan kumpuaa aina luonnosta ja alueen historiasta. Toivon, että korostaisimme enemmän Katuman ympäristön vaiherikkaita vuosia ja historiaa. Mielestäni me ymmärtäisimme ja myös kunnioittaisimme nykyisyyttä paremmin, jos tuntisimme historiamme, joka aina ei ole ollut edes niin kaunis. Kun esimerkiksi vuonna 1918 Idänpäässä ja Hätilässä elettiin vapaussodan traagisia vaiheita.
Katuma on toiminut maamerkkinä vuosisatoja, sillä on ällistyttävä historia, koska sen ympärillä on aina ollut elämää. Harvan pienen järven rannoilla on eletty niin erilaisia tapahtumia ja vaiheita, on eksotiikkaa ja kummallisuuksia. Mitä ovatkaan uhrikivet? Myös Katisten kartanon historia sekä Vanajanlinnan vaiheet ovat rikastuttaneet sen ympäristöä.
Pitkää ja rauhallista elämää Katumalle toivon - että järvi ja sen linnusto saisivat yöaikaan levähtää - jotta sitä ympäröivä luonto säilyisi seuraavatkin vuosisadat tämän kasvavan ihmisten erilaisten toiveiden ja kaupungistumisen puristuksessa!
Matti Luokomaa on hämeenlinnalainen "kauppamies" ja toiminut ulkomaankaupan vientitehtävissä ja asunut perheineen ulkomailla. Hämeenlinnan Mieskuoro on hänen tärkeä harrastus jo 70-luvulta asti ja rakkaus musiikkiin ja sen esittämiseen jatkuu edelleen.