"Elämä ei ole toivotonta, kun ihmisellä on hyvät talvivarastot"
Veikko Huovinen: Hamsteri
JOKAISESSA ASUU PIENI HAMSTERI
Kylläpä loppukesä ja alkusyksy ovat ihanaa aikaa! Ei tarvitse odottaa uuvuksiin asti kesäsäätä tai ylipäätään yhtikäs mitään. Kesä oli ja meni, nyt se säilötään, höyrystetään ja pakastetaan purkkiin ja mielen sopukoihin. Juuri sellaisena kuin itsestä hyvältä tuntuu.
Sadon keruu on niin palkitsevaa - erityisesti vadelmien. Vadelmapuska puutarhassa on kuin kotivuohi, jonka saa ja joka pitääkin "lypsää kerran päivässä". Kuinka loputtoman paljon ja kuinka uskomattomiin lehtipiiloihin vadelmapensasröykkiö onnistuukin synnyttämään noita muhkuraisia, pehmeitä ja nurinkäännettyjä vattuhattuja. Maailma näyttää myös erilaiselta, kun sitä tarkastelee vattupuskaperspektiivistä - maailmankatsomushan riippuu siitä, millä tuulella on ja miltä nurkalta asioita katselee.
Jonain päivänä ei vain saa näköpiiriin yhtään virkattua punahattua, ja toisena huomioi jokaisen. Onko noin arkielämässäkin? Eihän vain?
Entäpä sitten monen sortin hillot ja hyytelöt; Höyrystämis- ja hillohuuruissa ei pata kattilaa soimaa. Vapaasti saa toteuttaa itseään ja purkittaa ihan omanlaisiaan coktaileja. Kansi kiinni ja nimikyltti päälle. Ja talvella on taas mukava kaivaa hillopurkkeja ja hyytelöitä talviruokien kyytipojaksi.
HYVILLÄ TALVIVARASTOILLA KYLLÄ PÄRJÄÄ
Meille suomalaisille on jo luonnontalouden ajoilta jäänyt veriin tarve talvivarastojen kokoamiseen, mutta Veikko Huovisen Hamsterilla taipumus ylitti kaikki mitat. Kun naapuriksi asettui vielä hengenheimolainenRurik, he aloittivat perusteellisen hamstrauskampanjan.
Kun varastot olivat täynnä, alkoi talven odotus. Hamsteri ja Rurik ihailivat liikuttuneina purkkien ja pullojen rivistöjä. Epätoivo kuitenkin hiipi mieleen, kun odotettuja pakkasia ei kuulunutkaan. Pitkäksi käynyt odotus palkittiin, kun tuuli alkoi puhaltaa suoraan hyiseltä Barentsinmereltä. Viima vinkui nurkissa ja kinokset kasvoivat silmissä.
Silloin voi lopultakin hyvillä mielin alkaa naukkailla mehuja ja syödä eväitä.
KOTIKONNUN SUOJISSA
Kotikonnussa olemme suojassa ennalta-arvaamattomalta maailmalta. Huovinen lanseerasi kirjassaan käsitteen"toiveikas talvimieli" - sitä me kaikki tarvitsemme. Siihen sisältyy muutakin kuin se, kuinka paljon on onnistunut ylittämään entiset hillo, marja, sieni ja mehustusmäärät ja kuinka mukava niitä on viedä tuomisiksi ystäville talven aikana. Toiveikas talvimieli on lupaus uudesta keväästä.
Talven aikana on kuitenkin lupa huoahtaa, nollata vuoden aikana tehtyjä asioita, karsia mieltä ja turhia tekoja sekä - ennen kaikkea - inspiroitua uusista asioista. Toiveikkaan talvimielen vallassa voi muistella menneen kesän vadelmapusikon vattutaivasta sekä ounastella, josko vadelmataivaassa olisi ensi kesänä uudenlainen reikä tai kolo toteuttaa jotakin uutta tai ennennäkemätöntä. Toiveikkaassa talvimielessä on lupa helliä haaveita ja unelmia.
Ja unelmat - niiden avulla me suuntaamme kohti uutta vuotta!
Seuraavassa pakinassaan joulukuussa Punarinta miettii miksi pitää mennä niin kauas, voidakseen palata kotiin.
Punarinnan vuosi oli toimittaja Helena Leppäsen pakinasarja jokaisen kuukauden tuomista mietteistä vuosien 2015-2017 välillä.