Minun Katumani -sarja kertoo erilaisista ihmisistä ja heidän henkilökohtaisesta suhteestaan pieneen järveemme. Järveen, jolla on myös oma vaiherikas historiansa. Katuman ystävät tulevat läheltä ja kaukaa.
Mikä on ensimmäisin muistosi Katumajärvestämme?
Nyt menemme kesään vuonna 1955, asuimme silloin vielä Helsingissä. Isäni ja äitini vuokrasivat kesämökin Katumajärven pohjoispäästä silloisen uimarannan vierestä. Kesäpaikka tunnettiin nimellä Riihelä, mutta Törmälä on paikan todellinen nimi.
Kun isä siirtyi Hämeenlinnaan töihin vuonna 1958, näki äiti lehdessä ilmoituksen jossa Vaneritehtaan johtaja Nils Nyberg myi Koivuranta-kesäasuntoaan Katuman rannalta, koska muutti perheineen Helsinkiin. Siitä lähtien Koivuranta on kuulunut perheeni elämään jo neljän sukupolven ajan.
Lapsena vietimme täällä koko kesän, kaikki kolme kuukautta. Kesämuistoihin Katumalla kuuluvat myös Katisten kartanon kuuluisat lehmät. Sisareni kanssa kesätehtäviin kuului avata isälle kartanon seitsemän laidunporttia aina aamuisin, kun hän lähti autolla töihin ja iltasella uudelleen. Erityisesti mieleen on jäänyt nykyisen golfkentän väylän 9 kohdalla sijainnut vihaisen Kansleri-sonnin aitaus. Rakkaita muistoja ovat myös souturetket rantanaapureiden luokse sekä 8 -väylän upeat mustikkapaikat ja harjoitusalueen kohdalla olleet metsävadelmapensaat. Myös rapujuhlia vietettiin mökeillä elokuun lämpiminä iltoina ja rapuja nousi silloin paljon. Menin myös kihloihin Katumalla keskellä kesää - heinäkuussa.
- Minkälainen suhde Sinulla on tähän järveen, joka sijaitsee keskellä kaupunkia?
Kiintymys on syvä. Rakastan tätä järveä ja edellisen kerrotun lisäksi suhde vielä syveni entisestään, kun asuimme perheemme kanssa 22 vuotta ulkomailla. Katumajärvessä ja sen ympäristössä symbolisoitui perheellemme Suomen kesän odotus. Ja talvisaikaan muistoissa elivät pitkään Katuman kesän lämpimät muistot ja kaikki ystävät täällä.
Poikiemme Suomi-kuvaa Katumajärvi symbolisoi erityisen hyvin. Nuorimmainen kertoi maailmalla kuinka Suomessa on niin vihreää ja siellä paistaa aina aurinko, eikä siellä tarvita laisinkaan sähkövaloa, eikä kodinkoneita. Järvi on niin puhdas, että voi uida missä vain. Suomi on myös niin ihmeellinen paikka, kun ulkona kuuluu kaiken aikaa sellainen plingplig - ääni (se oli lipputangon narun ääni kun se tuulessa lepatti) ja lepattaa yhä.
- Milloin järvemme on Sinusta kauneimmillaan?
Kesällä, varhain aamulla, kun aurinko on noussut tai illalla kun järvi on aivan tyyni ja sen säteet osuvat Tuomarinsaaren rantaan. Silloin taivas ja vesi yhdistyvät toisiinsa peilikuvan lailla. Katumajärven kirkas lähdemäinen vesi on upea uida ja soudella. Eivätkä vähäisempänä ole kaikki rakkaat ystävät vuosien saatossa sen rannoilla.
- Mistä olet huolestunut Katuman puolesta?
Minusta on terve ilmiö olla vähän huolissaan asioista. Se on välittämistä. Siksi olen huolissani myös järvestämme, joka sijaitsee keskellä kaupunkia. Toivon hartaasti, että sen rantoja ei kuormitettaisi eikä sen rantoja rakennettaisi umpeen. Vesi on luonnonvara, jota tulee suojella suurella sydämellä. Järvi on vanha ja toivon, että tulevaisuudessakin täällä säilyisi luonnon tasapaino ihmisten ja lintujen kesken. Hämeenlinna on ympäröity isoilla vesistöillä, joten vesivirkistäytymistä suuremmassa mittakaavassa voi toteuttaa monissa paikoissa. Kyllä pienikin järvi käyttämistä kestää, kunhan jokainen tekee suojelutyötä osaltaan.
- Mitä toivot järvellemme?
Tietystikin pitkää ikää. Toivon, että järvi säilyisi yhtä virkeänä ja sen rannoilla viihtyisivät sulassa sovussa niin ihmiset kuin arvokas lintukanta - ja totta kai myös kalat. Suojeluyhdistys on tehnyt monen vuoden aikana merkittävää työtä järvemme hyvinvoinnin eteen. Veden tila on kohentunut merkittävästi, vaikka maailma ympärillä on kovasti muuttunut.
Poikamme oli taannoin matkoilla Japanissa ja törmäsi siellä australialaisiin. Kun he kuulivat hänen olevan kotoisin Suomesta, he kertoivat vierailleensa Suomessa ja yöpyneensä hotellissa, joka sijaitsi järven rannalla. Tuon järven nimi oli Lake of Regret. Poikamme oli kertonut heille tarinan siitä ,kuinka Kappolanvuorella oli kastettu kristinuskoon. Hitaan oloiset hämäläiset olivat ottaneet pakkokasteen vastaan, mutta kävelleet alas vuorelta ja pulahtaneet Katumajärveen pestäkseen kasteen pois.
Eva Torstila on asunut elämästään 22 vuotta ulkomailla. Hän on nähnyt lukuisia kauniita maita ja paikkoja elämänsä aikana, mutta viettänyt yli viisikymmentä kesää Katuman rannoilla. Rakkaus syvenee entisestään. Kesä asuu Katumalla. Poikiensa sanoja lainaten: täällä on kesällä niin valoisaa ja vihreää ja aurinko paistaa aina. Ei täältä koskaan voi olla pois - kun kerran on järven kasteen saanut!