Siirry sisältöön

Mittaukset – Järven tila

Katumajärven veden laatua on tarkkailtu jo vuodesta 1962 lähtien. Valtakunnallista syvännepisteseurantaa on tehty vuosina 1965–1994 Lammassaaren lähellä (B-pisteellä). Kunnallinen ympäristöviranomainen on seurannut Katumajärven fysikaalis–kemiallista tilaa neljällä vedenlaadun tarkkailupisteellä vuodesta 1989. Valtion ympäristöhallinto on seurannut järven tilaa säännöllisemmin uudelleen vuodesta 2003 lähtien. Hertta-ympäristötietojärjestelmän mukaan syvänteeltä on otettu näytteitä 143 ajankohtana. Katumajärvi on mukana vesienhoitosuunnittelun mukaisessa seurantatutkimuksessa kolmen vuoden rotaatiolla.Heli Jutila: Katumajärven tila ja toimet järven hyväksi (2017)

2022: VEDEN LAADUN OMASEURANNAN TULOKSET

Ojavesinäytteet otettiin tänä vuonna kevättulvien aikaan toukokuun alussa ja järvivesinäytteet elokuun alussa.

  • Järviveden mittaustulokset löytyvät täältä.
  • Järviveden happipitoisuuden mittaustulokset löytyvät täältä.
  • Ojavesinäytteiden mittaustulokset löytyvät täältä täältä.
  • Kartta Katumajärven mittauspisteistä löytyy täältä.

Tulosten tulkinta
Vesistöasiantuntija Suvi Mäkelä, Vanajavesikeskus

Kevättulvat olivat keväällä 2022 tavallista suurempia, ja Katumajärven veden pinnan taso jäi koko kesän ajaksi tavanomaista korkeammalle, vaikka pitkiä sadejaksoja ei enää kesälle sattunutkaan. Kevättulvien mentyä vähäsateinen kesä näkyi Katumajärven veden laadussa siten, että loppukesällä mitatut ravinnepitoisuudet olivat varsin matalia. Vähäinen virtaama puroista ei tuonut mukanaan järveen juurikaan kiintoainetta tai ravinteita. Pintavedestä mitatut fosforin ja typen ravinnepitoisuudet olivat matalia. Ne ovat tasolla, joka kuvaavat lähinnä vähäravinteista järveä. Järven eri osien välillä ei ollut merkittäviä laatueroja.

Katumajärven fosforipitoisuuden kesiarvo vuosina1990-2020 on 17 mg/m3. Nyt mitatut kymmenen milligramman molemmin puolin liikkuvat lukemat kertovat järven tilan vähittäisestä parantumisesta.

Järveen laskevien ojien ja muiden virtavesien ravinnepitoisuudet ovat yleensä aina järvivesiä korkeampia. Näin oli Katumajärveen laskevien ojien kohdalla. Ojavesien fosforipitoisuudet olivat useimmissa tapauksissa alempia kuin syksyn 2021 aikana otetut. Ojavesien laatu vaihtelee paljon eri kohteiden välillä. Osa ojista oli hyvinkin vähäravinteisia, toisien taas selvästi luonnontilaisista luvuista kohonneita.

Happitulokset kertovat syvänteiden happitilanteen olevan hyvän; lämpötilan harppauskerros on ollut n. 7-8 m syvyydessä, jonka alapuolella happikyllästys laskee normaalisti. Harppauskerroksen alapuolinen vesimassa ei saa uutta happitäydennystä ilmakehästä, sillä se ei kierrä pintaan saakka. Kesällä normaalit orgaanisen aineksen hajotusprosessit kuluttavat alusveden happivarantoja siihen saakka kunnes syystäyskierto taas sekoittaa koko vesimassan.

Tulokset ovat hyvin samankaltaiset vuoden takaiseen verrattuna. Myöskään järven eri osissa ei ole merkittäviä eroja.

2021: VEDEN LAADUN OMASEURANNAN TULOKSET

Tarkat mittaustulokset löytyvät täältä.
Kartta Katumajärven mittauspisteistä löytyy täältä.

Järvivesinäytteiden tulosten lyhyt tulkinta
Vesistöasiantuntija Suvi Mäkelä, Vanajavesikeskus

Kuiva kesä 2021 näkyi Katumajärven veden laadussa hyvällä tavalla. Veden laatu oli keskimääräistä selvästi parempi. Pintavesien ravinnepitoisuudet olivat hyvällä tavalla matalia ja vähäravinteisia. Vähäinen virtaama puroista ei tuonut mukanaan järveen juurikaan kiintoainetta tai ravinteita.

Katumajärven happitilanne oli samoin melko hyvä eri puolilla järveä. Vain yhdessä mittauspisteessä syvimmältä mitatut tulokset osoittivat hapen kuluneen loppuun. Uutta happea ei järviveden syvimpiin osiin kesän tai talven mittaan pääse, jolloin kevään ja syksyn alusveteen sekoittunut happivaranto saattaa erilaisten mikrobien hajotustoiminnan takia loppua kesken. Näin näytti käyneen vain yhdellä mittauspisteellä.

Järviveden rehevöitymisluokitus löytyy järvivesinäytteiden tulostaulukosta, johon Katumajärven mittaustuloksia voi verrata.

Ojavesinäytteiden tulosten lyhyt tulkinta

Tulokset edustavat tyypillistä eteläsuomalaisen puroveden ravinnepitoisuutta. Verrattuna vuosina 1998-2003 otettuihin näytteisiin ovat kokonaisfosforipitoisuudet laskeneet merkittävästi Jokelanojassa (Oja 2), Paavolanojassa (Oja 3) ja Petäjäharjunojassa (Oja 9).

2017: PAKKA-hankkeen vesistönäytteenotto 

Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntija Heli Jutila otti PAKKA2-hankkeessa näytteitä ja mittasi veden laatua Katumajärven syvännepisteellä 8.8.2017. Edelliset näytteenotot Katumajärvellä olivat vuonna 2014 (kunnallinen ympäristöviranomainen) ja 24.3. sekä 17.7.2017.

Elokuun 2017 alussa tehtyjen mittausten perusteella Katumajärven pintaveden lämpötila oli 18.6 oC ja pohjassa 7,7 oC. Harppauskerros sijaitsi kuuden metrin alapuolella. Tämän alapuolella hapen määrä vedessä alkoi vähetä. Happea oli kuudessa metrissä 70 % ja seitsemässä metrissä 43 %. Alle 10 %:in happi putosi vasta 15 metrissä eli metri pohjasta. Hapetus-pelkistyspotentiaali kuitenkin nousi syvemmälle mentäessä, joten ravinteiden vapautuminen ei todennäköisesti ole ollut käynnissä. Kiintoainepitoisuus oli tavanomaisella tasolla ja kemiallinen hapenkulutus, n. 6 mg/l O2, oli varsin alhainen.

Katumajärven pintaveden väri kertoi vähähumuksisuudesta (1 m 19 mg/l Pt, joka on täysin sama arvo kuin v. 2014). Alkaliteetti oli hyvä (0,46 mmol/l) eli happamoitumisvaaraa ei ole. Katumajärven pintaveden 8.8.2017 sameus oli vain lievää (1 m 1,2 FNU) ja lisääntyi hieman alusvedessä, mutta väheni taas pohjan lähelle. 17.7.2017 tehdyissä tutkimuksissa pohjan tuntumassa (15,7 m) havaittiin kohonnut sameus (12 FTU). Sähkönjohtavuus oli n. 12 mS/m. Pintaveden (1 m) pH oli 7,4 laskien hieman alusveteen.

Pintaveden klorofyllipitoisuus oli 4,3 μg/l eli samalla tasolla kuin vuonna 2014 ja osoitti varsin niukkaa kasviplanktontuotantoa. YSI6600-mittarilla saatiin harppauskerroksen yläpuolella noin 9 μg/l tienoilla olevia arvoja. Näkösyvyys oli 3,5 m.

Pintaveden kokonaisfosforipitoisuus oli lievää rehevyyttä kuvaava (16 μg/l), mutta nousi viidessä metrissä 21 μg/l ja pohjan tuntumassa 32 μg/l. Arvot olivat hieman vuonna 2014 mitattuja pienempiä. 17.7.2017 otetuissa näytteissä taso oli hieman alempi aivan pohjan tuntumaa lukuun ottamatta.

Pintaveden kokonaistyppipitoisuus oli syvännepisteellä melko alhainen (1 m 510 μg/l ja 5 m 410 μg/l) ja taso kohosi pohjan tuntumaan mentäessä (630 μg/l). Nitraatti- ja nitriittitypen summa oli alhainen pintavedessä, mutta kohosi aivan pohjan tuntumassa 140 μg/l:aan. Ammoniumtypen esiintyminen vapaana pintavedessä (18 μg/l) oli yllätys. Pohjan tuntumassa mitattiin ilmeisen hapen vähenemisen vuoksi 88 μg/l.

Rautapitoisuus nousi 17.7.2017 tutkimuksessa pohjaan mentäessä (370 μg/l), mikä kertoo pohjasta hapettomissa oloissa tapahtuvasta ravinteiden vapautumisesta rautayhdisteistä.

Elokuun 2017 tutkimusten perusteella pintaveden kokonaisfosforipitoisuus ja a-klorofyllipitoisuus osoittivat hyvää tilaa, ja kokonaistyppipitoisuus tyydyttävää tilaa. Näyttäisi, että Katumajärvi on fysikaalis-kemiallisten suureiden ja kasviplanktonin osalta palaamassa hyvään tilaan. Toistaiseksi pohjaeläimet ja kalat ovat heikentäneet luokkaa. Kemiallinen tila on arvoitu hyväksi.

Heli Jutila: Katumajärven tila ja toimet järven hyväksi (2017).

https://www.vanajavesi.fi/2018/wp-content/uploads/2016/02/PAKKA-hanke_-vesinaytetulokset_yleisotilaisuus_Heli_Jutila.pdf

PAKKA-hankkeessa tehtyjen vesinäytteenottojen tulokset

Elokuun alun näytteenotossa vähähumuksisen Katumajärven näkösyvyys ulottui kolmeen metriin, ja happea riitti syvännepisteellä pohjaan asti. Katumajärven ekologinen tila arvioitiin kesän 2015 tutkimusten perusteella hyväksi, vaikka virallinen luokitus on tyydyttävä.

Lähde: Jutila Heli 2016: PAKKA‐hankkeen vesistönäytteenotto vuonna 2015 ja tulosten tulkinta. - Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja 36. PAKKA‐hanke. Vanajavesikeskus, Hämeenlinnan kaupunki, suojeluyhdistykset ja Hämeen ELY. 46 s. + 1 liite (20 s.).

PAKKA‐hankkeen vesistönäytteenotto vuonna 2015  

Sedimenttitutkimus

Katumajärven vesi- ja rantakasvillisuuskartoitus

 

2014: SELVITYS

Katumajärven ekologinen tila on tyydyttävä. Katumajärven vedenlaatua tutkittiin elokuussa 2014 neljässä eri mittauspisteessä. Pintavesi oli varsin kirkasta ja sameus lisääntyi vasta aivan pohjan läheisessä alusvedessä. Tutkimusten perusteella pintaveden kokonaisfosforipitoisuus oli vain niukasti tyydyttävän puolella. Jos tarkasteltaisiin vain syvännepistettä ja D-pistettä oltaisiin aivan hyvän ja tyydyttävän rajalla Kesän 2014 kokonaistyppipitoisuuden perustella Katumajärven tila on hyvä. Pohjaeläintutkimus osoitti myös tilan parantuneen aiemmasta. Kokonaisuutena Katumajärven ekologinen tila on käytettävissä olevien tietojen perusteella tyydyttävä, ja sellaiseksi sen on Hämeen ympäristökeskuskin päätöksellään määritellyt.

Vesistöjen tila

Lähde: Jutila Heli 2015: Hämeenlinnan seudun vesistöjen tilan seuranta vuosina 2013 ja 2014 - Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja 33. 72 sivua ja 2 liitettä (29 sivua). Hämeenlinnan kaupunki, Yhdyskunta-, ympäristö- ja rakentamispalvelujen tilaajayksikkö.

MITTAUSTULOKSET 2014

Katumajärven pohjoisosan A-pisteellä 21.8.2014 vesi oli lämmintä aina 7,3 metriin. Pinnassa oli 18,65 C ja vielä 5 m:ssä 18,46 C. Sen jälkeen laski 13,69 pohjan tuntumassa 7,3 m. Sähkönjohtavuus ja kiintoainepitoisuus olivat alhaiset ja pH neutraalin tuntumassa (7,68 pinta - pohja 7,16). Sameusarvot olivat alhaiset (1,2 NTU) aivan pohjan tuntumaan lukuun ottamatta. Samoin hapetus-pelkityspotentiaali oli selvästi plussan puolella aivan pohjan tuntumaan lukuun ottamatta. Hapen kyllästysaste oli 81,8 pinnassa ja 5,5 aivan pohjan tuntumassa. 7 m vielä 12,9 % hapen kyllästysaste. Klorofylli-a oli mittausten mukaan melko hyvä (12,8 ug/l). Veden laatu oli melko hyvä.

Katumajärven syvännepisteellä 21.8.2014 vesi oli lämmintä aina 6 metriin, jonka jälkeen oli harppauskerros ja lämpötila putosi 12,45 C:een. Pohjan tuntumassa 16 m:ssä oli 8,25 C. Sähkönjohtavuus ja kiintoainepitoisuus olivat alhaiset ja pH neutraalin tuntumassa (7,29 pinta - pohja 6,89). Sameusarvot olivat alhaiset (1,1 NTU pinnassa), mutta kohdosivat vähittäin pohjaa kohden 5,2 NTU. Hapetus-pelkityspotentiaali oli selvästi plussan puolella. Hapen kyllästysaste oli 92,1 pinnassa ja laski alle 10 %:in 8 m syvyydestä alaspäin. Happi oli siis aiempaan tapaan vähissä alusvedessä, joka nyt oli varsin paksu. Pohjan tuntumassa happea oli n. 1 % eli käytännössä hapetonta. Klorofylli-a oli mittausten mukaan melko hyvä (12,4 ug/l 1 m). Veden laatu oli melko hyvä.

2006: SELVITYS

Hämeenlinnan Katumajärven tila ja kuormitus (Jutila, Heli; 2006)