Tuo V. A. Koskenniemen runo vuodelta 1924 soi Sibeliuksen viipyilevien ja herkkien sävelien myötä mielessäni aina toukokuussa, koulujen päättäjäisten aikoihin.

Touko-kesäkuun vaihteessa puutarhurin on helppo olla onnellinen, koska luonto itse hoitaa puutarhurin tehtäviä – me saamme vain nauttia elämisen helppoudesta. Ruoho ei vielä kasva valtoimenaan, ja kaikki omaehtoisesti kasvava nousee talven jäljiltä sinnikkäästi aina juhannukseen asti. Ei siis ole odotettavissa talven puutarhurille aiheuttamia pettymyksiä, koska pakkanen harvemmin palelluttaa mitään luonnon istuttamaa.

Kaikki kesälomalinnut ovat saapuneet ja purkaneet matkalaukkunsa. Ne ovat löytäneetlomarakkauden ja perustaneet perheen. Munat ovat pöntössä tai keinuvat pienessä ruohomättäässä, ja lomalaisia laulattaa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Ei ole puutetta ravinnosta: hyönteiset liitelevät valoisassa kesäyössä, ja matoja löytyy riittämiin keväisen muhevasta maasta.

Mikä onkaan ollessa, kun omenapuu kukkii ja pörriäiset uurastavat sen kukintojen kimpussa – surina nimittäin tietää loppukesästä hyvää kukintoa ja erinomaista marjasatoa.

Tomaatit ja kesäkurpitsat kasvavat tuettuina, kun alkukesän valo kiirii lempeästi vanhoista maalaistalon ikkunoista lasihuoneeseen. Kesäperuna sekä tilli ja persilja on kylvetty avomaalle, harson alla ne odottavat yöpakkasten loppumista. Ja kehäkukan siemenet ovat alkaneet itää koristamaan perunapellon reunusta.

Pitkävarsinen laukka keinuttelee pallomaista kukkaansa rantasaunan kupeessa, ja västäräkki on jälleen ryhtynyt päivystäväksi talomieheksi halkokasan päälle. Telkät ovat saaneet petipuuhat päätökseen. Enää jää arvattavaksi, kuka on kenenkin poikanen ja montako sulhasta naaraan pöntössä vieraili toukokuun alun kiihkeinä, valoisina iltoina. Uljaat kuikat tekevät kalastusretkiä rannan tuntumaan, rouvat pysyttelevät kaiketi jo hautomassa.

Punarinta on tällä kertaa valinnut pesäpuukseen vanhan vaahteran aitan kupeesta. Sen laulua on upeaa kuunnella, kun aamuisin istuskelee aitan toisen kerroksen penkillä. Ja illan tullen voi kömpiä aitan uumeniin ja nukahtaa uudesta aamusta unelmoiden mustarastaan huilumaiseen iltasoittoon. Sillä alkukesällä jokaista uutta päivää odottaa hartaasti kuin joulupukin saapumista lapsena.

”Ja ma unhotan läksyni vaivan / ja kaikki niin kaunihiks saa” – jotenkin Koskenniemen koululaisen elämänkatsomus – sen helppous – on tarttunut minuun. Siksi on hyvä päättää pakinasarja Punarinnan vuosi Tove Janssonin Nuuskamuikkusen elämänviisauteen ja toivottaa kaikille Onnellista Kesää!

Elämä ei ole rauhallista, Nuuskamuikkunen sanoi ihastuneena. En tiennyt mitään, mutta oletin kaikenlaista enkä tehnyt kerrassaan mitään vanhasta tottumuksesta. Olin hyvin onnellinen!

Punarinnan vuosi oli toimittaja Helena Leppäsen pakinasarja jokaisen kuukauden tuomista mietteistä vuosien 2015-2017 välillä.