Nokikana (Fulica atra) on rantakana, yllätys yllätys; kurkilintujen lahkoon (Gruiformes) kuuluva vesilintu kuten lieju- ja luhtakanakin. Se on arka kaislikoissa viihtyvä, matalaa profiilia pitävä lintu. Nokikanaa esiintyi Katumajärvellä runsaasti vielä 80-luvun loppu- ja 90-luvun alkupuolella. Pelkästään pohjoispäässä saattoi pesiä parhaimmillaan kuusikin pariskuntaa, poikueet olivat suuria käsittäen noin 6-8 poikasta.
Keväisin saattoikin kuulla hyvin usein kimakoita lyhyitä varoitus- ja kutsuääniä rantojen ruovikoista. Katumajärven nokikanakanta on todella romahtanut aikaisempiin vuosiin verrattuna, tästä voi osittain syyttää järvellä ahkeroivaa minkkikantaa. Aikuisesta nokikanastakaan ei ole jäänyt jäljelle kuin "räpyläjalat", joita on löydetty muun muassa Niemennokan saunan alta. Tänä kesänä pohjoispäässä havaittu kaksi pesintää, joista 2-3 poikasta hengissä, mm. yksinäinen poikanen uiskenteli jonkin aikaa Paavolanrannassa.
Nokikanan tunnistaa helposti valkoisesta otsasta ja nokasta, muutoin lintu on nokikolarin päähineen värinen ja kooltaan "pataa" suurempi. Toinen hyvä tuntomerkki on nokikanan uinti: se nimittäin uidessaan nykii päätään eteenpäin. Allekirjoittanut arvelee sen johtuvan muutamasta linnun varpaissa molemmin puolin olevista puolipyöreistä noin sentin leveistä levikkeistä. Levikkeet menevät yhteen "räpylää" eteenpäin vetäessä ja aukeavat potkuliikkeen ajaksi. Pää liikkuu tasapainoittaen kulkua kuin ylävartalo Haku-Veikolla aikoinaan vuorotahtia
sivakoidessa.
Alkukesän reviiritaistelujen ja kosintojen jälkeen ruovikkoon veteen rakennettuun pesään ilmaantuu noin 7-12 munaa. Munat ovat vaaleanharmaita, joissa on punaruskeita pilkkuja, haudonta-ajan ollessa kolmisen viikkoa. Ravinnokseen linnut sukeltavat matalassa vedessä pohjasta toukkia ja muita pikkueliöitä.
Nokikanakannan luulisi olevan paremman, koska linnustajien puolesta nokikana saa olla rauhassa, sillä linnun liha ei ole erityisen maukasta.
Syys-lokakuun vaihteessa nokikanat starttaavat nousuun juoksukiidon avittamina räpylöiden piiskatessa äänekkäästi vettä, päämääränä on Keski-ja Etelä-Eurooppa. Nykyisin Eteläinen Itämerikin ja jopa Ahvenanmaa tarjoavat lämpötilaltaan riittävän hyviä talvehtimispaikkoja.
Terv. Paavolanranta