Jätevesihuolto

Jäteveden viemäröinti on ympäristönsuojelua

Ympäristönsuojelulaki edellyttää kiinteistökohtaiselta jätevesien puhdistukselta sellaista tehoa, ettei jätevesistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Vuoden 2004 alusta voimaan tuleva talousjä-tevesiasetus säätää vähimmäisvaatimukset kiinteistökohtaiseen jätevesien käsittelyyn, milloin kiinteistöä ei ole liitetty vesihuoltolaitoksen viemäröintijärjestelmään.

Talousjätevesistä ympäristöön johtuvaa kuormitusta on vähennettävä orgaanisen aineen (BHK7) osalta vähintään 90 %, kokonaisfosforin osalta vähintään 85 % ja kokonaistypen osalta vähintään 40 % verrattuna käsittelemättömään jäteveden kuormitukseen.

Jätevesien haittavaikutukset

Huonosti käsitelty ja väärään paikkaan johdettu jätevesi tai käymäläjäte likaa vesistöjä ja pohjavettä. Jäteveden sisältämä eloperäinen aine kuluttaa vesistöjen happivaroja ja ravinteet, kuten fosfori ja typpi, rehevöittävät vesistöjä. On arvioitu, että joka vuosi vesistöihin päätyy taloutta kohden yli 1 kg fosforia ja lähes 10 kg typpeä. Seurauksena on ojien umpeutumista, rantojen kaisloittumista, limottumista ja muutoksia kalastossa. Jos jätevedet johdetaan väärin tai käymäläjätteet tyhjennetään huonosti valittuun paikkaan, bakteerit ja muut taudinaiheuttajat sekä hajuhaitat voivat pilata pinta- ja pohjavesiä, uimarannan ja kaivoja. Pahiten haitat ilmenevät usein kesällä, milloin juuri pitäisi nauttia vesistöistä.

Jätevesien käsittelystä

Jätevesien käsittelyn tavoitteena on erottaa vesi ja lika-aineet toisistaan. Käsitellyn jäteveden tulisi olla niin puhdasta, ettei se saastuta luontoa. Lika-aineet erotellaan lietteeksi, joka tulisi edelleen käsitellä niin, että se soveltuu käytettäväksi maanparannusaineena. Jätevesien käsittelemisessä voidaan käyttää hyväksi luonnon omaa puhdistuskykyä.

Harmaa jätevesi: asumisesta muodostuvat pesuvedet (peseytyminen, astianpesu, pyykinpesu)

Musta jätevesi: pesuvesien lisäksi vesikäymälän huuhteluvedet

Jäteveden selkeytys saostuskaivossa on edelleen useimpien käsittelymenetelmien ensimmäinen vaihe. Kiinteä aine laskeutetaan saostuskaivojen pohjalle lietteeksi ja selkeytetty jätevesi johdetaan seuraavaan käsittelyvaiheeseen. Saostuskaivot on tyhjennettävä riittävän usein, jotta liete ei pääse karkaamaan. Pelkkiä saostuskaivoja ei enää pidetä puhdistusteholtaan riittävinä, sillä kuormituksen väheneminen niissä on edullisissakin oloissa vain kymmenen prosentin luokkaa.

Saostuskaivossa esikäsitelty jätevesi johdetaan luonnollisiin tai keinotekoisiin maakerroksiin puhdistumaan. Perusmenetelmiä ovat imetysojasto, imetyskenttä ja maasuodatin. Imetysojastossa jäte-vesi johdetaan maanalaisten reiällisten putkien avulla luonnolliseen maaperään. Imetyskenttä vastaa rakenteeltaan imetysojastoa, mutta se tehdään yhtenäisenä kenttänä, ei erillisinä ojamaisina kaivantoina. Maasuodattimessa jätevesi johdetaan putkiston avulla erityisen suodatinkerroksen läpi. Tavalliseen maasuodattimeen voidaan myös lisätä fosforinpoistoa tehostava materiaali. Jätevesi voidaan esiselkeytyksen jälkeen johtaa myös tehdasvalmisteiseen pienpuhdistamoon, joita on sekä biologisesti että biologisesti ja kemiallisesti toimivia suodatinmalleja.

Jätevesikaivo eli ns. umpikaivo on tarkoitettu jäteveden tilapäiseen säilytykseen ennen kuljetusta muualle käsiteltäväksi. Umpikaivosta ei saa päästää jätevesiä maastoon. Täyttymisen ja tyhjennystiheyteen voi vaikuttaa oikeilla kalustevalinnoilla. Käymäläjätevedet voidaan myös johtaa erillisinä umpisäiliöön ja harmaiden jätevesien käsittely tapahtuu maapuhdistamossa, joka soveltuu paikallisiin oloihin. Jos kiinteistöllä on kompostikäymälä, voidaan harmaiden jätevesien käsittely toteuttaa maahan imeyttämällä.

Jätevesien käsittelylle annetaan yleensä määräykset haettaessa rakennuslupaa uudisrakennukselle, rakennuksen laajennukselle tai käyttötavan muutokselle. Koska määräykset vaihtelevat kunnittain, on ennen rakentamiseen ryhtymistä otettava yhteys kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseen eli tehtävä ilmoitus jätevesien johtamisesta. Lisäksi viranomaisilta saa hyödyllisiä vihjeitä ja tietoa oikeaoppisista ratkaisuista ja niiden toteuttamistavoista. Viranomaiset pyrkivät varmistamaan, että jätevesien puhdistaminen tapahtuu asianmukaisesti ja riittävän tehokkaasti. Myös olemassa olevien kiinteistöjen, nk. vanhojen kiinteistöjen, jätevesiratkaisut on saatava ajanmukaiseen kuntoon.

Mikäli asutus on tiivistä, kuten Katumajärvelläkin, kiinteistökohtaiset jätevesien käsittelymenetelmät eivät ole useinkaan riittäviä. Suurella osa Katumajärven rantoja kulkee viemäriverkko. Vastuullinen Katumajärven ranta-asukas liittyy viemäriin, jos se on lähietäisyydellä. Jos viemäriin liittymiseen ei ole mahdollisuutta, käymäläjätevesien kerääminen umpikaivoon tarjoaa Katumajärven kannalta seuraavaksi parhaimman vaihtoehdon. Umpisäiliökin on sijoitettava vähintään 20 m päähän vesistöstä ja 40 m päähän kaivosta. Umpisäiliön tyhjennyksistä on pidettävä kirjaa viranomaisia varten. Jos turvaudutaan imetykseen, on suojaetäisyyden vesistöön oltava vähintään 20 m ja kaivoihin vähintään 40 m. Lisäksi järven pinnan on oltava vähintään 1 m imetyspinnan alapuolella. Imetysputkiston tulee olla vähintään 24 m pituinen ja kaksi- tai useampihaarainen. Imetys ei sovellu savi- ja silttimaahan eikä tietenkään kalliolle. Maasuodatinta voidaan käyttää hiukan joustavammin kuin imetystä, mutta olennaista on, että suodattimen läpi tulevan jäteveden laatua säännöllisesti tarkkaillaan, jotta voidaan arvioida suodattimen jäteveden imemiskyky.