Minun Katumani - sarja kertoo erilaisista ihmisistä ja heidän henkilökohtaisesta suhteestaan pieneen järveemme. Järveen, jolla on myös oma vaiherikas historiansa. Katuman ystävät tulevat läheltä ja kaukaa, nyt suhdettaan järveemme kertoo Suojeluyhdistyksen pitkäaikainen jäsen ja vaikuttaja, jo eläkkeelle siirtynyt Kaija Hillebrandt
- Mikä on ensimmäinen muistosi Katumajärvestämme?
Nyt menemme ajassa jo niin kauas, kuin vuoteen 1934, kun nykyisen Kesäparatiisimme omisti silloinen Hämeenlinnan yhteiskoulun ruotsinkielenlehtori Sigrid Dahlström eli lapsuuden "Siiri-täti". Hän oli isäni työtuovei, sillä isäni Paavo Kouri toimi yhteiskoulun rehtorina 1933 -1968. Matka Katumalle oli minulle ja minua puolitoista vuotta vanhemmalle veljelleni Reijolle suuri seikkailu, kun isän ja äidin polkupyörän tarakalla matkasimme kauas maaseudulle. Nämä muistot elävät mielessä edelleen vahvoina, muistan kuinka avasimme Katisten Kartanon lukuisia lehmälaitumien portteja ja perille päästyä meitä odotti ihmemaa. Vietin Katuman rannoilla unohtumattomia lapsuuden kesäpäiviä.
- Minkälainen suhde Sinulla on tähän järveen, joka sijaitsee keskellä kaupunkia?
Suhde on hyvin, hyvin läheinen. Katuma on ilomme lähde ja elämän voimavara ja suhde syveni entisestään, kun saimme ostettua mieheni Leon kanssa tämän Kesäparatiisin vuonna 1980 Sigrid Dahlströmin perikunnalta.
Mieheni molemmat tyttäret ovat viihtyneet lomillaan mökillämme ja Eva- tyttären tytär Anniina on vieraillut Niemelän mökillä aina ristiäisistään 1994 alkaen. Katuman ympäristö on vuosikymmenien aikana kokenut suuria muutoksia, kun kuuden hehtaarin laidunmaat muuttuivat golf-kentän peli-tantereeksi. Kaiken surumielisyydenkin jälkeen ympäristö on sopeutunut vallitseviin muutoksiin kohtuullisen hyvin ja useat huolenaiheet ovat vaihtuneet iloksi. Odotamme joka kevät Vappua ja suurta muuttua Katumalle ja syyskuun lopussa hyvästelemme paikan.
- Milloin järvemme on Sinusta kauneimmillaan?
Kyllä kaikki perustuu siihen hyvin henkilökohtaiseen, jokavuotiseen ensikohtaamiseen eli kevääseen. Koivut ovat Katuman rannoilla hiirenkorvalla, järvi on peilityyni ja linnut ovat saapuneet. Kukat heräävät vuorotellen talvihorroksestaan, ensimmäisenä leskenlehdet, sitten sini ja valkovuokot.
- Mistä olet huolestunut Katumamme puolesta?
Olen huolissani, että järvemme ei tulevaisuudessa menettäisi paratiisi-ilmettään. Katuma on keidas keskellä kaupunkia, siksi järvi ei saisi urbanisoitua ja liiallista rakentamista tulisi rajoittaa sen ympärillä. Aikaisempien hienojen Järki-projektien seurauksena olemme saaneet järven tilan kohentumaan 200 0- luvulla merkittävästi. Liiallinen kuormitus ja käyttö kuluttavat järveä, Helmi ei saa himmentyä.
- Mitä toivot järvellemme?
Valoisaa tulevaisuutta. Järvi on paljon vanhempi kuin kaupunki sen ympärillä. Järveä tulee siis kunnioittaa. Toivon, että järvemme säilyisi mahdollisimman luonnon mukaisena jotta järven omakin elämä saisi jatkua; linnuille löytyisi pesimäpaikkoja, ihmisille luonnon rauhaa. Toivon Katuman ranta-asukkaille ja muillekin "käyttäjille" viisautta ja oivallusta siitä, kuinka helmeä hoidetaan pitkälle tulevaisuuteen.
Kaija Hillebrandt teki elämäntyönsä Hämeenlinnan Yhteiskoulun englannin lehtorina 38 vuotta sekä toiminut aktiivisesti mm. Katumajärven suojeluyhdistyksessä lähes yhdistyksen perustamisesta alkaen. Hän osallistui aktiivisesti Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen EU:n tukemaan Järki-projektiin vuosina 2002 -2005.
Hän on kirjoittanut myös omakustanteisen kirjan Paavolankulma - muinaismuotoja, huvilaelämää ja golfia (1999.) Kirja on katsaus rannan asukkaiden elämästä vuosien varrella sekä valottaa alueen historiaa ja esittää mm. vanhoja karttoja.