Siirry sisältöön

Koskelot

Sukeltajasorsiin kuuluvat tukkakoskelo ja isokoskelo ovat olleet Katuman vesilinnuston peruskalastajia useiden vuosikymmenten ajan. Katumajärven pohjoispäässä on havaittu 2-3 pesivää paria.

Tukkakoskelo (Mergus serrator) myös pikkukoskelona tunnettu töyhtöpäinen vesilintu on 52-58 cm pitkä siipien kärkivälin ollessa noin 68-80 cm. Kanta koko Suomessa käsittää noin 20000-30000 paria. Koiras on valkolaikkuisine siipisulkineen helposti tunnistettavissa, kun taas naaras on vaatimattomamman näköinen. Naaraspuolisen tukkakoskelon erottaa vastaavasta isokoskelosta jyrkän värirajan puuttumiselta kaulalta. Naaraiden töyhtön muoto ja koko vaihtelee varmaankin linnun iän myötä, jolloin linnun erottamista isokoskelosta helpottaa ohut nokan tyviosa, joka isokoskelolla on vankkarakenteisempi.

Tukkakoskelo munii huhti-toukokuussa noin 6-12 munaa hyvässä suojassa olevaan pesään, joka on heinämättään tai pensaan suojassa; haudonta-ajan ollessa noin kuukausi. Pienet poikaset oppivat hyvin nopeasti emon tavoille ja ovat aktiivisia ravinnon etsimisessä. Lintujen kalastaminen on hyvin organisoitua; linnut nimittäin haravoivat pää osittain veden alla yhtenä rintamana rantavesiä. Saaliin tullessa näkyviin syöksähdetään salamannopeasti vesi pärskyen kohti saaliskaloja "motittaen" ne rantaviivan tuntumaan; eikä muuta kun syömään.

Koskelo muuttaa keskikesästä marraskuuhun Länsieurooppaan ja Välimerelle, osalle riittää Ahvenanmaa.
Vankkarakenteisempi isokoskelo (M. merganser) on noin 58-68 cm pitkä siipien kärkivälin ollessa jopa 94 cm. Koiras mustavalkoinen ja vain harmaasävyisellä naaraalla on töyhtö. Ruskeapäisen naaraan erottaa tukkakoskelosta em. paksusta nokkatyvestä ja selkeästä värirajasta kaulalla. Pesimäalueena on koko Suomi, kannaksi on arveltu 20000-30000 paria. Isokoskelo pesii monenlaisissa paikoissa, kuten puunkoloissa, pöntöissä, rantamökkien alla ja vaikkapa keväällä käyttämättömässä puuliiterissä, jossa allekirjoittanut törmäsi sihauttavaan koskelon varoitusääneen. Emo toisti aina äänen kun puuliiterissä asioitiin, mutta ei jättänyt koskaan pesää. Pesä oli kallellaan olevan banaanilaatikon alla, mistä emo ohjaili tusinan vastakuoriutuneita pikkukoskeloita eräänä aamuyönä järveen. Kummallakin koskelolla on korahtava lyhyt varoitusääni, kun ne kohtaavat ihmisen pesueensa kanssa. Isokoskelot muuttavat syys-joulukuussa Itämerelle, Pohjanmerelle ja Ahvenanmaalle.
Lapinmiehen kanssa linnuista haastellessa syksyisellä lapinreissulla puhe kääntyi koskeloihin; lapinmiehen kommentti oli: "koskelot, ne vasta kalarosvoja ovat"!
Oheisen kuvan koskelopoikueesta lukija saa nyt itse päättää, onko kyseessä tukka- vai isokoskelopoikue?
Syysterv. Paavolanrannasta