Punarinta pakinoi

Syksyllä kaikki on mahdollista

… Nyt on syksy ja kultaiset linnut lentävät kaikki kotiin syvänsinisen veden yli; istun rannalla ja tuijotan koreaa kimallustaja jäähyväiset humisevat oksistoissa. Hyvästijättö on suuri, ero edessä mutta jälleennäkeminen on varma…Tuo Edith Södergranin kirjoittama runo 1900 luvun alkupuolella ei loppujen lopuksi olekaan niin kaihomielinen kuin ensilukemalla luulisi, koska näin syksyllä sitä on kaikkein toivorikkaimmalla mielellä. Kaikki on mahdollista!

Kun syksy maalaa maisemaa värikylläiseksi ja tuulet riepottavat housunpuntteja apinanraivolla, sitä haluaa uskoa kaikkeen. Siihen, että nuo kultaiset linnut tottavie tulevat takaisin. No, nehän tulevat takaisin jo ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että täällä on riittävästi valoa pesimäaikaan, niin että poikueet voivat valmistua määrä-ajassa.

Täällä on myös tonttimaata ja puunoksia riittävästi. Sillä etelänmailla myös linnuille on kehittymässä kasvava ongelma asumistiheydestä niin puissa kuin ruohikossakin. Tästä me ihmiset voisimme ottaa mallia ja yrittää asuttaa tämän kotomaan sen koko laajuudessa. Ei nimittäin ole mitään järkeä, että kaikki asuvat yhdessä läjässä, ahtaissa asunnoissa ja ylihinnoilla. Suomi on iso maa, ja jos kerran pääskyset hakevat vähän väljempää asumistilaa ja matkaavat Etelä-Afrikasta Suomeen, on se kumma, jos toisen polven hämäläiset, savolaiset, pohjalaiset, oululaiset ja vielä kajaanilaiset eivät voisi palata heimojensa pariin ja asuttaa jälleen isiensä maita. Parhaassa tapauksessa, asuntojen neliöhinnasta johtuen, he voisivat ostaa väljemmän asunnon - tällöin he voisivat pitää isovanhemmat kotimiehinä katsomassa lastenlasten ja kasvavan nuorison perään sekä virkistäytyä itse viikonloppuisin ja loma-aikoina mökillä pelottelemassa murtomiehiä.

Mullan alla onkin eloa

Entäpä kotipuutarhurin talven päällimmäisin uhkakuva: myyrät. Tästäkin voi selvitä. Ei ole hätäpäivää, kun hankkii kotopihallensa omat myyräntorjuntajoukot eli varpuspöllöpariskunnan. Näin pöllökin saa vatsansa täyteen ja Hollannin tuontimukulat pysyvät koskemattomina. Itämerta ei ole sipulien Pohjolan perukoille kuskaamisen vuoksi kuormitettu turhaan. Hämeenlinnassa Lions Club tempaisi viime talvena upean kampanjan, kun se toimitti koteihin pöllönpönttöjä ja lahjoitti saadut varat nuorisotyöhön. Meillä Katuman rantamaillakin myrsky kaatoi pihapiiristä huikean ison kuusen. Ja siinä se kökötti, aamuvarhaisella pyykkipojat silmissä, pieni varpuspöllö syyshortenssian oksalla. Hirvittävä
univelka ja maha sekaisin heilumisesta - ja varpaatkin varmasti maitohapoilla, kun se oli pitänyt kiinni viimeiseen asti kotopuusta, ennen kuin pohjantuuli sen kaatoi.

Mitä yhteistä on pöllöllä ja ihmisellä?

Pöllö tarvitsee pesäpöntön lisäksi myös toisen pöntön, eli jääkaapin. Pöllö kun on yösyöjä, ja yöaikaan ruokahalu taitaa meillä kaikilla olla vähän pois hallinnasta. Jos uni ei tule täydenkuun aikaan, niin silmät auki ja jääkaapille maitoa ja suklaapipareita syömään, ja syötyä tulee useimmiten
enemmän kuin olisi suotavaa.

Punarinta pohtii seuraavassa pakinassaan sitä, että eivät ne ihmiset kuole ikävään.