Lappilainen kelohirrenveistäjä seuraili etelähämäläisen järven rannalla telkän lentelyä rantaan ripustettuun pönttöön ja tokaisi "haempa tuolta pöntöstä pari sotkan munaa paistinpannuun; muniihan se uudet tilalle". Näinhän telkkiä munitettiin aikoinaan syrjäseuduilla lisäravinnoksi, nykyisin kyseinen toiminta lienee kiellettyä. Telkkä (Bucepala clancula) ei aivan vähäpätöinen munija olekaan, Kalevalan mukaanhan maailma sai alkunsa sotkan eli nykyisen telkän munimasta seitsemästä munasta, joista yksi oli kultainen ja kuusi rautaisia.
Telkkä on sorsaa pienempi pystyotsainen sukeltajasorsa; naaras vaatimattoman tuhkanharmaa, jolla on vaalea vatsa ja kaulassa vaalea rengas. Ruskehtavaa päätä koristaa kirkkaankeltainen "tapittava" silmä. Koiraan kaula ja vatsanalusta on valkoinen ja sen tunnistaa helposti valkoisesta siipipeilistä ja mustanvihertävässä päässä olevasta valkoisesta poskilaikusta. Telkät ovat puuhakkaita lintuja, jotka tuntuvat alituisesti olevan liikkeessä, ne pyörivät ja hyörivat varsinkin keväällä rantapuihin asennettujen pönttöjen läheisyydessä. Kosiomenoissa kaulan taivuttelu taakse on telkälle tyypillinen liike, mitä säestää nahkapohjaisten hiihtomonojen narinaa muistuttava ääntely, varoitusäänenä lyhyt vaimea törähdys. Telkän tunnistaa helposti nopeassakin lennossa juuri pystystä otsasta ja siipien vinkunasta.
Naaras hautoo 6-12 vihreänharmaata munaa noin neljä viikkoa, jolloin voi nähdä urostelkän uiskentelevan pöntön läheisyydessä vartiotehtävissä. Haudottavista munista voi muutama olla jonkun muunkin naaraan, joka on näin varmistanut suvun jatkumisen munimalla myös naapurin pönttöön..
Munien kuoriuduttua pienet "untuvapallot" kiipeävät pienten terävien kynsien avulla pesäukon reunalle ja hypähtelevät ulos. Pikkutelkät seuraavat emoaan tiiviissä jonossa piipityksen säestyksellä. Emotelkkä hoivaa ja vahtii poikasiaan parhaan kykynsä mukaan, jostain syystä urokset häipyvät pikkuhiljaa jonnekin. Ikäväkyllä minkit harventavat telkkäpoikueita niin kuin muitakin vesilintuja jopa niin paljon, että poikueesta vain pari selviää finaaliin. Viime kesänä kuoriutumattomat munat useassa pöntössä kertoivat kevään pakkasöiden ja minkkien aiheuttamista vahingoista.
Syyskesälle selvinneet telkät muuttavat talvehtimaan Itämeren eteläosiin, Pohjanlahdelle ja Keski - Eurooppaan, osalle riittää eteläisen Suomen rannikkovedetkin. Että ei muuta kuin, tulkaa elävinä takaisin toivoo "Paavolanranta".